Täydellisyyden tavoittelusta - About Being Perfect
See english version below
Mitä se on, täydellisyys? Mihin se liittyy? Asioiden loppuunsaattamiseen, kauneuteen, erehtymättömyyteen, oikein valitsemiseen, tietämiseen, harkintakykyyn, velvollisuuksien täyttämiseen, työn tekemiseen, pärjäämiseen, osaamiseen, parhaimpana olemiseen, kunnon ihmisenä olemiseen, mihin?
Minun on aina jotenkin täytynyt olla täydellinen. Osata kokeissa ainakin ysin edestä, pitää koti niin siistinä että "joku " joka tulee yllättäen ei saa sydänkohtausta, suorittaa tutkintoja, olla superhyvä äiti, huomioida muut, ajatella toisten puolesta, kantaa vastuu, selvittää asiat, tehdä hyödyllisiä asioita, ymmärtää muita; ihan mitä vain. Minulle täydellisyys on liittynyt usein suorittamiseen. Eikä siinä ole mitään pahaa että haluaa tehdä asiat hyvin. Ongelmalliseksi se muodostuu silloin, kun ei mielestään tee jotain täydellisesti, ja ajattelee siitä seurauksena, että ei ole riittävän hyvä. Siis ihmisenä, omana itsenä. Se on se iso korjaamisen paikka ajatus-tunne -ketjussa
Voiko vain olemalla olla täydellinen? Siinäpä hyvä kysymys. Nykypäivänä ajattelen että voi. Suomalla itselleen pieniä epätäydellisyyksiä alkaa löytämään sitä pientä tervettä itserakkauden poikasta, joka on niin tuiki tarpeellinen meille itse kullekin. Kun ei vaadi ihmeitä itseltä. Kun ei vaadi mitään itseltä. Kuka meitä rakastaa ellemme me itse?
Harjoittelin epätäydellisyyden tunnetta kun en kirjoittanut syyskuun Newsletteriä lainkaan (anteeksipyyntö siitä). Kuinka usein se onkaan tullut mieleen, ja suhteellisen pieni asia ! Hui! Olenko huono ihminen (suoraan identiteetin tasolla!) - teinhän sentään 10 ilmaista NUTtipsiä, ken sitä tajusi tilata. Egon tarvitsee puolustaa tilannetta. Mitäpä jos vain sanoisin että ei nyt huvittanut. Tai runosuoni ei kukkinut. Tai ei ollut asiaa. Mutta onpas se vaikeaa itselle. Ajatus että vaikka en tehnyt mitä olen hiljaisesti luvannut, olen silti täydellinen.
Harjoittelen täysillä tätä ah niin vapauttavaa epätäydellisyyttä ! :-) Harjoittele sinäkin !
What does it mean, being perfect? What does it relate to? Finishing businesses and things, beauty, being right, choosing right, knowing enough, thinking capability, fulfilling tasks, working, coping, being able to, being the best, being a proper human being, or what?
I have always carried this stigma of being at least almost perfect. Be a good student in exams, keep the house clean so that anybody can pop in at any point of time, do my degrees, be an excellent mom, think about others, think FOR others, carry the responsibility, clear things out, do useful things in general, understand others, you name it. To me being perfect has often related to accomplishing things. And there is nothing wrong in wanting to do things well. The situation becomes somewhat problematic when one thinks that if you do not do your job perfectly, you think that you are not good enough. As a human being, as you. There is the catch in the chain of thinking-feeling. And that can be changed.
Can one be perfect just by being? What a good question. Nowadays I am convinced that one can. That you can. By allowing yourself small imperfectnesses along the way, you start finding that little ray of self-love that is so important for your self. When you don't expect miracles from yourself. When you don't expect ANYTHING from yourself. Who will love you if not you yourself?
I practised this feeling of being imperfect as I totally skipped September Newsletter (apologies for that). It has come quite a many times in my mind, such a small thing!! Am I a bad person (going directly to my identity !) - at least I compensated that by sending 10 free Nuttips if someone realized to order those... Ego wants to defend the situation. What if I just said to myself that I was not in the mood. Or that I did not have anything to say last month. How difficult ! A thought that I am perfect, regardless.
I am practising fully this being imperfect. It is truly liberating! I encourage you to do the same ! :-)
